perjantai 7. maaliskuuta 2008

hola que hay

Moromoro! Tulinpa nyt heti tänne vähän höpläämään. Tsori tää bloggen on tosi amatöörimäinen yritän jaksaa joku päivä vähän keskittyä tähän datailuun ja pehertää hienomman bannerin eikä aina noita saatanan sinisiä ruutuja. Silkkinuttu tykkää niistä ja alkaa vakavasti näyttää siltä että se meinaa sisustaa koko huoneensa kyseisellä kuosilla. Sen poikaystävä pölli sille armeijasta ruudullisen päiväpeiton ja tyynyliinan, ja mielestäni se on ihan riittävä määrä ruutuja kun ottaa vielä huomioon että niitä esiintyy myös verhoissa ja muissa tyynyissä. Noo, odotan innolla kunnes huoneen hallinnoija kyllästyy itsekin niihin ja kastelee ne bensalla.


Niin, käytiin tänään uffaffassa vähän shoppailemassa kun alan saada kouristuskohtauksia perushennesistä ja onlykonsernista. Enkä enää tosiaankaan ymmärrä miten kaikki voi olla niin kallista! Rannerengaskin saattaa helposti maksaa yli kympin, samoin kuin jokin rihkama kaulaketju josta roikkuu suuri tai pieni mötikkä. Sama vaatteissa. Usein paita, joka on tehty kammottavan huonolaatuisesta kankaasta, on se halvin vaihtoehto, mutta sekään ei ole aivan hintansa väärti jos se kestää vain muutaman pesun. Lisäksi katukuvassa saattaa huomata yhden jos useammankin samanlaisen. Siis kirpputorille tai second hand puotiin! Niissä taas täytyy sietää oksettavaa vanhojen vaatteiden ja ihon hajua.



Olen ihastunut vastikään kamee koruihin. Vai onko se camee vaiko camé, niinkuin silkkinuttu päätteli. Niissä on jotain suloista ja romanttista, niin kuin 1800-luku omissa ajatuksissa (oikeastihan se ei ollut mitään herkkua, luulisin). Harmi vain, että ainakin huuto.netissä hinta ylittää 60€, onhan koruissa kultaa. Rihkamakameen maahantuojaa haetaan.


yours truly juicy, pike


Ei kommentteja: